Nyt minä keskityn

Maanantai 8.9.2014 klo 9:21


Nyt minä keskityn. Lapset ovat koulussa ja olen sopinut puolisoni kanssa, että tänä aamuna olen tunnin ajan rauhoitettu otus. En ollut moneen päivään keskittynyt olemaan ainoastaan henkiväen kanssa. Takassa palaa tuli. Asetun tulen eteen lattialle istumaan, Tuijan tuoma tuoksutikku levittää tupaan santelipuun lämmintä tuoksua. Tervehdin ilmansuunnat. Lausun pitkät litaniat kiitoksia ja pyydän täsmäohjausta. Henkien läsnäolon energia tiivistyy. Viikingin kasvoilla karehtii hymyn tapainen, en katso tarkasti, kurkkaan vain. "Sinä keskityt", toteaa Viikinki. Ihanaa, hän huomasi miten hienosti olen nyt keskuksessani.  Siirrän vesilasin pohjoiseen, lammen suuntaan ja jatkan keskittymistä. Jokin voimallinen ääni tavoittaa päivätajuntani, yhdistän sen ensin huutoon jostain menneestä mutta se voimistuu voimistumistaan. Suljen silmäni ja keskityn mutta pian ne on avattava, sillä ääni kuuluu todella läheltä. Jospa joku ajoi pihaan ja tööttäilee. Avaan silmät ja huomaan liikettä lammen yllä. Näkymä on uskomattoman upea. Joutsenten parvi kaartelee veden yllä sen pinnasta heijastuen. Tuoksutikku ja takkatuli jäävät kun juoksen rantaan. Kahdeksan joutsenta kaartelee lammen yllä huutaen, ne tekevät lentäessään suuren kahdeksikon lammen ylle. Ääni on huumaava. Joutsenten lähdettyä kuuluu toinen huumaava ääni, Viikingin nauru. Hänellä on taas hauskaa, nytkö minä keskityn? Minä pelästyn josko henkiväki koki epäkunnioittavana juoksenteluni? Ei toki, minä menin puoleenväliin vastaan ja ilostutin heitä 'keskittymiselläni', he olivat rannassa kanssani. Istuin suuren kuusen alle ja annoin ohjauksen valua lävitseni. Keskittymistä parhaimmillaan on käsillä olevan hetken elämistä ja hetken merkityksen asettamista pidemmälle ajalle. Miten kaunista voikaan opastus olla, nahkaisena minun tuleekin 'keskittyä' tähän elämään.

Lisää kirjoituksia